Akluperäinen nimi: Domain
Ilmestynyt 2001
Suomentanut: Laura Beck
"Muinaisten mayojen kalenterissa ennustetaan ihmiskunnan tuhoutuvan talvipäivänseisauksena 21. joulukuuta 2012."
Sain vihdoin luettua tämän minua jo pitkään kiinnostaneen teoksen. Mayojen teastamentti oli minulle todella suuri harppaus pois omalta mukavuusalueeltani. Olin positiivisesti yllättynyt, vaikka en vieläkään osaa täysin sisäistää kaikkea. Tätä on vaikea kuvailla, joten kopioin blogiini suoraan takakannen tekstin.
"Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut mayojen ennustutsta vuosikymmenten ajan. Hän on saanut selville, että maapallolle on jätetty ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi. Tässä palapelissä yhdistyvät Kukulcánin pyramidi, Stonehenge, Gizan pyramidit, Angkor Watin temppeli, Nazcan autiomaan piirrokset ja Piri Reisin kartta. Julius Gabriel kuitenkin kuolee pilkattuna ja halveksittuna ennen kuin ehtii ratkaista arvoituksen. Hänen poikansa Mick jatkaa isänsä tutkimuksia tuomiopäivän vääjäämättä lähestyessä.
Vuonna 2012 floridalaisessa vankimielisairaalassa työnkentelevä psykiatri Dominique Vazquez saa vastuulleen Mick Gabrielin, paranoidin skitsofreenikon, jolla on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Talvipäivänseisaus on vain muutaman kuukauden päässä...
Mayojen testamentti on täynnä toimintaa ja lopun aikojen uhkakuvia. Alten punoo mayojen ennustukseen 2000-luvun maailmanpolitiikkaa, muinaista historiaa, myyttejä, tieteelisiä teorioita ja science fictionia."
Pitelin kirjaa kädessäni ja luin sen takakantta innoissani, kunnes pääsin viimeisten sanojen kohdalle. Liian hyvää ollakseen totta, joten pitihän sieltä löytyä se kirosana. Minä en lue science fictionia tai katso scifi-elokuvia, ikinä. Muinaisella historialla ja myyteillä oli kuitenkin niin paljon painoarvoa, että ostin kirjan. Olen aina ollut kiinnostunut vanhoista ja erilaisista kultuureista, sekä noista suurista maailman ihmeistä. Ajattelin, että ehkä ne avaruusoliot menevät siinä sivussa.
Tämä on varmasti hämmentävin teos, jonka olen koskaan lukenut. Monesti lukiessani tuijotin sivua epäuskoisena ja ihmettelin, mitä h****ttiä. Välillä tapahtumat olivat niin jännittäviä, että olin ihan kauhusta kankeana. Eniten pidin niiden osien lukemisesta, missä käsitellään mayojen tarinoita, myttejä ja muinaista historiaa. Avaruuteen liittyvät analyysit ja politiikka eivät olleet niin kiinnostavia, vaikka maailmanpolitiikka ja ydinsodan uhka nidottiinkin mielenkiintoisesti yhteen ihmiskunnan tuhon kanssa. Ne osuudet, jotka ovat ikään kuin otteita Julius Gabrielin päiväkirjasta, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Jossain vaiheessa mukaan astuvat avaruusoliot kuitenkin latistivat hieman meininkiä, sillä minun on vaikea ottaa niitä vakavasti ja siten mystinen tunnelma hävisi.
Kirjassa oli paljon erilaisia juonenkäänteitä ja hahmoja. Välillä niinkin paljon, että joutui pysähtymään ja miettimään, missä mennään ja kuka on kuka. Onneksi jokaisella henkilöllä ei ollut sen suurempaa merkitystä tarinan kannalta, joten parin nimen unohtaminen ei ollut maata kaatavaa. Suurin merkitys on tietenkin päähenkilöillä ja Michael Gabriel ja Diminique Vazquez ovat molemmat minusta onnistuneita hahmoja. Michael on intohimoisesti ja fanaattisesti asiaansa suhtautuva mies, joka saattaa olla hieman höperöitynyt vietettyään yli 11 vuotta neljän seinän sisällä. Dominique sen sijaan on sovitteleva ja järkeilevä nuori psykiatri, joka yrityksistään huolimatta antaa liikaa tilaa tunteilleen ja on todella naiivi. Päähenkilöiden välille hitaasti kehittyvä suhde on myös mielenkiintoinen.
Apua, tästä kirjasta on hirveän vaikea kertoa mitään. Tapahtumia oli niin paljon, että teoksen selittäminen on minulle äärimmäisen haastavaa. Helpommin kaiken saa selville, kun lukee sen itse. Oma mielipiteeni kirjasta on jälleen ristiriitainen, en tiedä pidinkö siitä vai en. Periaatteessa sen lukeminen oli mukava ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kokemus. Toisaalta science fictionen suuri osuus kirjassa hieman tahrasi lukukokemusta. Mayojen testamentti on samannimisen trilogian ensimmäinen osa, mutta toimii hyvin myös itsenäisenä romaanina. Vaikka oma suhtautumiseni on vähän niin ja näin, tulen varmaan lukemaan seuraavatkin osat. Oletteko te lukeneet tätä kirjaa? Mitä mieltä siitä olette? Onko tarinan analysoiminen teillekin yhtä vaikeaa, kuin mitä se on minulle?
Tämä on varmasti hämmentävin teos, jonka olen koskaan lukenut. Monesti lukiessani tuijotin sivua epäuskoisena ja ihmettelin, mitä h****ttiä. Välillä tapahtumat olivat niin jännittäviä, että olin ihan kauhusta kankeana. Eniten pidin niiden osien lukemisesta, missä käsitellään mayojen tarinoita, myttejä ja muinaista historiaa. Avaruuteen liittyvät analyysit ja politiikka eivät olleet niin kiinnostavia, vaikka maailmanpolitiikka ja ydinsodan uhka nidottiinkin mielenkiintoisesti yhteen ihmiskunnan tuhon kanssa. Ne osuudet, jotka ovat ikään kuin otteita Julius Gabrielin päiväkirjasta, olivat kaikkein kiinnostavimpia. Jossain vaiheessa mukaan astuvat avaruusoliot kuitenkin latistivat hieman meininkiä, sillä minun on vaikea ottaa niitä vakavasti ja siten mystinen tunnelma hävisi.
Kirjassa oli paljon erilaisia juonenkäänteitä ja hahmoja. Välillä niinkin paljon, että joutui pysähtymään ja miettimään, missä mennään ja kuka on kuka. Onneksi jokaisella henkilöllä ei ollut sen suurempaa merkitystä tarinan kannalta, joten parin nimen unohtaminen ei ollut maata kaatavaa. Suurin merkitys on tietenkin päähenkilöillä ja Michael Gabriel ja Diminique Vazquez ovat molemmat minusta onnistuneita hahmoja. Michael on intohimoisesti ja fanaattisesti asiaansa suhtautuva mies, joka saattaa olla hieman höperöitynyt vietettyään yli 11 vuotta neljän seinän sisällä. Dominique sen sijaan on sovitteleva ja järkeilevä nuori psykiatri, joka yrityksistään huolimatta antaa liikaa tilaa tunteilleen ja on todella naiivi. Päähenkilöiden välille hitaasti kehittyvä suhde on myös mielenkiintoinen.
Apua, tästä kirjasta on hirveän vaikea kertoa mitään. Tapahtumia oli niin paljon, että teoksen selittäminen on minulle äärimmäisen haastavaa. Helpommin kaiken saa selville, kun lukee sen itse. Oma mielipiteeni kirjasta on jälleen ristiriitainen, en tiedä pidinkö siitä vai en. Periaatteessa sen lukeminen oli mukava ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kokemus. Toisaalta science fictionen suuri osuus kirjassa hieman tahrasi lukukokemusta. Mayojen testamentti on samannimisen trilogian ensimmäinen osa, mutta toimii hyvin myös itsenäisenä romaanina. Vaikka oma suhtautumiseni on vähän niin ja näin, tulen varmaan lukemaan seuraavatkin osat. Oletteko te lukeneet tätä kirjaa? Mitä mieltä siitä olette? Onko tarinan analysoiminen teillekin yhtä vaikeaa, kuin mitä se on minulle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti